Käytäntöä/Artikkelit » Pedagogiikka

Tarinasäveltämisellä ja sen sovelluksilla on paljon mahdollisuuksia pedagogisena lähestymiskeinona

Lyhennelmä artikkelista Hanna Hakomäki: Pedagogisia näkökulmia tarinasäveltämiseen,

julkaistu Musiikkiterapia-lehden numerossa 2005, 20(1).

Tarinasäveltäminen on herättänyt kiinnostusta soitonopettajien ja musiikkipedagogien piireissä. Musiikin- ja soitonopetuksessa etsitään uusia toimintamuotoja, jotta nykyiset musiikkikasvatuksen tavoitteet toteutuisivat paremmin. Musiikkioppilaitosjärjestelmän kurssitutkintovaatimuksia uudistetaan lisäten käytännön muusikontaitoja lisääviä vapaan säestyksen, kuulonvaraisen musisoinnin ja yhteissoiton opetusta. Elämyksiä, esiintymistaitoa, oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia omaan opiskeluunsa ja hyvän musiikkisuhteen syntymistä korostetaan entisestään. Musiikin erityisopetus työntyy esiin opetussuunnitelmien yksilöllistämisen mahdollisuutena sekä lisääntyvänä osaamisena ja kiinnostuksena kehitysvammaisten soitonopetusta kohtaan. Kaiken tämän yhteisenä tavoitteena on saada aikaan paitsi maailmanlaajuisesti arvostettuja ammattilaisia myös elämänmyönteisiä musiikin harrastajia, jotka osaavat itsenäisesti ottaa musiikista iloa ja lohtua elämäänsä. Tarinasäveltäminen on yksi mahdollisuus uudenlaiseen pedagogiikkaan ja myös uusille oppilasryhmille.

Tarinasäveltäminen on lapsen omista ajatuksista, tunteista ja kokemuksista lähtevää luovaa, musiikillista, lapsen kokonaiskehitystä tukevaa, motivoivaa ja osallistavaa toimintaa. Tarinasäveltämisen idea on syntynyt päiväkodissa ja sopii hyvin toimintamuodoksi sinne. Tarinasäveltämisessä saa arvokkaita kuulluksi tulemisen kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä. Toiminta on ollut lasten mielestä mielekästä ja he ovat olleet hyvin motivoituneita toimintaan. Vilkkaat ja levottomat lapset ovat pystyneet keskittyneeseen työskentelyyn mielekkään toiminnan äärellä ja arat ja ujot lapset ovat rohkaistuneet kertomaan omia musiikillisia tarinoitaan, kun ne ovat kelvanneet juuri sellaisina, kuin lapsi on ne kertonut. Kaikki lapset, myös erityistä tukea tarvitsevat, ovat pystyneet osallistumaan toimintaan tasavertaisesti omista lähtökohdistaan.

Tarinasäveltäminen voi päiväkodissa edesauttaa lasten rohkeaa esiintymistä, parantaa keskittymiskykyä ja vähentää häiriökäyttäytymistä. Toiminnassa myös oppii musiikin peruselementtejä ja lukutaitoa. Lasten itseilmaisu, vuorovaikutustaidot, tunteiden käsittely ja jakaminen ja sosiaaliset taidot saavat toiminnassa harjaantumista. Lapsille omien teosten tekeminen on yleensä helppoa ja toisten lasten teokset hyväksytään sellaisenaan ilman kritiikkiä. Tarinasäveltäminen on lähes jokaiselle lapselle mahdollisuus kehittää itseään kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti.

Tarinasäveltämisessä lapset saavat arvostusta toisiltaan – vertaisryhmältään ja se on heille arvokasta. Lapsen omat tunteet ja ajatukset tulevat hyväksytyiksi ja sitä kautta lapsi juuri sellaisena kuin hän on. Tarinasäveltämisessä lapset saavat kokemuksia yhdessä toimimisesta sekä mahdollisuuden harjaannuttaa sosiaalisia taitojaan. Uudenlaisen toiminnan kautta lapset saavat tuotua esiin ajatuksiaan, ominaisuuksiaan ja taitojaan, joille ei päiväkotipäivässä välttämättä ole muuta tilaisuutta tulla esille. Sillä voi olla merkitystä epävarmuuden ja huonon itsetunnon väistymiseen, jotka ovat riskejä kiusatuksi tulemiseen.

Varhaisiän musiikkikasvatuksen tavoitteina on musiikillisten elämysten, valmiuksien ja taitojen saavuttaminen. Ne antavat valmiuksia kehittyä kuuntelemaan ja kokemaan musiikkia sekä ilmaisemaan itseään musiikin keinoin. Nämä kaikki ovat pohjana hyvälle musiikkisuhteelle. Toiminnan keskeisiä periaatteita ovat musiikin kokonaisvaltainen kokeminen, elämyksellisyys ja leikinomaisuus. Elämysten avulla, leikin keinoin harjaannutetaan lapsen musiikillista muistia, musiikin kuunteluvalmiuksia sekä tuetaan kognitiivista, emotionaalista, motorista ja sosiaalista kehitystään. Tarinasäveltäminen tukee kaikkia musiikin varhaiskasvatuksen osa-alueita.

Tarinasäveltäminen soveltuu myös koulujen musiikin opetukseen - erityisesti ryhmätoimintasovellus, joka toimii sekä suurryhmänä että pienryhmissä. Toiminta sisältää silloin sadutusta, tarinasäveltämistä, liikettä ja tanssia sekä vapaata musisointia. Toimintaan voi myös sisällyttää omaelämänkerrallista työskentelyä, jolloin se tukee ja lisää lasten ja nuorten itseymmärrystä ja vahvistaa valmiuksia toisen ihmisen kohtaamiseen.

Tarinasäveltämiseen on mahdollista osallistua omista erilaisista lähtökohdista käsin ja oppia erilaisia oppimiskeinoja käyttäen hyvin monenlaisia asioita. Oppilaat saavat tilaisuuden perustaa oppimisprosessinsa omaan kokemusmaailmaansa pohjautuen. Tarinasäveltäminen antaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia erityistä tukea tarvitsevien soiton- ja musiikinopetukseen. Tarinasäveltämisessä harjaantuu kokonaisuuksien ja sarjojen sekä erilaisuuksien ja samanlaisuuksien hahmottaminen sekä kuullun, nähdyn, tehdyn ja koetun yhdistyminen ja kokonaisvaltainen oppiminen.

Ryhmässä toimittaessa tarinasäveltäminen on sosiaalisen vuorovaikutuksen pienoisnäyttämö, jossa vastavuoroisuus, oman vuoron odottaminen, vastuunkantaminen ja joustavuus ovat koko ajan käytössä. Tarinasäveltäminen ryhmässä on monipuolinen toiminta harjaannuttaa näitä taitoja.  Ryhmä ja siinä ilmenevä vuorovaikutus tukee toiminnan jatkuessa jokaisen ryhmän jäsenen kehittymis- ja oppimismahdollisuuksia.

Sosiaalisena toimintana tarinasäveltäminen poistaa erilaisuuden korostumista ja epäonnistumisen kokemuksia. Jokaisella on mahdollisuus saada onnistumisen ja osaamisen kokemuksia vertaisryhmässä ja osallistua toimintaan tasavertaisesti. Tämä edesauttaa hyvän itsetunnon kehittymistä ja ehkäisee kiusatuksi tulemista.

Luovana toimintana tarinasäveltäminen antaa mahdollisuuden niin erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle kuin hänen opettajalleenkin löytää uusia keinoja oppilaan yksilöllisiin, oppimiseen liittyviin tarpeisiin. Opettaja saa tietoa oppilaan tavasta ymmärtää musiikillisia asioita, psyykkisistä ja fyysisistä taidoista toteuttaa niitä sekä kyvystä hahmottaa itseään, soitinta ja kirjaamisjärjestelmää.

Tarinasäveltäminen mahdollistaa erilaisten persoonallisuuksien luovan ilmaisun hyväksytyllä tavalla. Oma sisäinen ajatus- ja kokemusmaailma voi tulla näkyväksi ja jaetuksi monilla erilaisilla keinoilla. Koska tarinasäveltämisessä ei ole ennalta määrättyjä oikeita ja vain tiettyjä hyväksyttyjä tapoja ilmaista itseään, se antaa mahdollisuuden onnistumisen elämyksiin ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksiin hyvin erilaisille ihmisille.

Luova toiminta tukee lapsen kokonaispersoonallisuuden kehitystä. Se mahdollistaa oppimistapahtuman elämykselliseksi ja emotionaaliseksi kokemukseksi ja tavoittaa näin myös monenlaisia oppijoita. Luova toiminta antaa kokemuksen oman itsensä hallinnasta ja auttaa tunnistamaan ja nimeämään omia tunteita. Vuorovaikutuksessa toisten kanssa ollessa oppija voi luovan toiminnan avulla oppia itsestään uusia asioita ja se laajentaa psyykkisiä mahdollisuuksia. Toiminta muodostuu myös ruumiinkokemukseksi, joka edesauttaa realistisen minäkäsityksen muodostumista. Tiedon vastaanottaminen tapahtuu usean eri aistin avulla ja antaa näin mahdollisuuden erilaisille oppimistavoille.

Tarinasäveltäminen soveltuu soitonopetuksen keinoksi joko yksinomaan tai osaksi sitä. Oppilaan tekemä teos hyväksytään tarinasäveltämisessä juuri sellaisenaan, sitä ei ohjailla eikä sen ominaisuuksista esitä vaatimuksia tai ehtoja etukäteen. Oppilaan kanssa sen sijaan sovitaan, miten hänen tekemiään teoksia voidaan käyttää opetuksen materiaalina. Hyvin monet teokset ovat kokemukseni mukaan oivia opetusmateriaaliksi ilman mitään lisäyksiä tai muokkauksia. Tarvittaessa ja oppilaan suostumuksella opettaja poimii teoksesta pedagogisen aineksen ja painottaa oppimisen kannalta olennaisia asioita. Sillä, että toimitaan oppilaan itse tuottaman materiaalin parissa, on suuri merkitys oppimismotivaatiolle. Oppilaalle syntyy heti omakohtainen tunnekokemus soittamiseen sekä opiskeltavaan asiaan ja se edistää oppimista. Opiskellessaan soittamista ja musiikkia itse tuottamaansa materiaalia käyttäen, oppilas saa kantavan siemenen hyvälle musiikkisuhteelle.

Tarinasäveltäminen sopii sekä yksilö- että ryhmäopetukseen. Ryhmäopetuksessa nousee esiin joitakin erityismahdollisuuksia oppimisen kannalta. Tarinasäveltäessä oppilailla on mahdollisuus edetä omista lähtökohdistaan käsin ja omien edellytystensä mukaan. Monipuolinen musiikillisen ilmaisun on koko ajan kuitenkin läsnä omien ja toisten tekemien teosten kautta. Teostensa kautta erityisesti vertaisryhmässä kuulluksi tuleminen on tärkeä kokemus. Opiskeltaessa yhdessä tehden oppilaiden välinen vertailu ja kilpailu minimoituvat ja ylikorostunut jännittäminen jää pois, kun esitetään oman luomisprosessin kautta syntyneitä itselle hyvin tuttuja omia teoksia. Kaiken lisäksi opiskelu ryhmässä on kivaa. Olen esitellyt yhden mallin pianonsoiton ryhmäopetukseen artikkelissani (Hakomäki 2005, 52–54).

Opettaja-oppilassuhteeseen tarinasäveltäminen tuo uusia mahdollisuuksia. Opettajan osoittama arvostus ja kiinnostus oppilaan tuottamaa materiaalia kohtaan ja sitä kautta oppilasta kohtaan, on luonteva pohja hyvälle opettaja-oppilas suhteelle. Opettaja saa toiminnan myötä paljon tietoa oppilaasta sekä oppijana että ihmisenä. Vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa on läsnä keskinäinen kunnioitus ja luottamus. Opettajalta edellytetään myötäelämisen kykyä, aitoa kiinnostusta oppilasta ja hänen mielenliikkeitään sekä oppimismahdollisuuksiaan kohtaan sekä heittäytymistä kaikkitietävän asemasta vuorovaikutukseen, jossa molemmat tai kaikki osapuolet vaikuttavat tapahtumien kulkuun.

Tarinasäveltäminen ei ole säveltämistä kuvionuoteilla eikä säveltämisen tai musiikin teorian opettamista. Tarinasäveltäminen ei ole valmiisiin, annettuihin musiikin muotoihin pohjautuen musiikin lainalaisuuksien opettamista. Oppilaan omaa luovuutta ei rajata tahteihin, tyyleihin eikä musiikin teorian sääntöihin. Improvisaatiota ei rajata tiettyyn kestoon, tiettyyn kohtaan teosta eikä vain annetuilla sävelillä. Kun tarinasäveltämisessä hyväksytään jokaisen tekijän oma musiikillinen ilmaisu sellaisenaan, juuri se tuo toimintaan vahvan motivoivan ja terapeuttisen elementin. Se antaa myös aivan uudenlaisen mahdollisuuden lasten ja esimerkiksi kehitysvammaisten oman musiikkikulttuurin luomiseen.

Tarinasäveltäminen on työmuotona monialainen. Se sisältää monien eri alojen oppimista edistäviä puolia, ei pelkästään musiikin tai soittamisen. Tarinasäveltäjä saa toimiessaan tukea kokonaisvaltaiseen kasvuun ja kehittymiseen. Tarinasäveltäminen on keino harjaannuttaa kognitiivisia taitoja sekä mahdollisuus oppia tunnistamaan ja nimeämään ajatuksiaan ja tunteitaan. Se on keino tukea vuorovaikutustaitoja ja saada kokemus itsestä suhteessa muihin ja ympäristöön. Tarinasäveltäminen on myös fyysistä toimintaa. Teosten tekeminen ja erityisesti niiden esittäminen on motivoiva tapa harjaannuttaa kehon hallintaa niin hienomotorisesti kuin kokonaisvaltaisestikin. Tarinasäveltämisessä on mahdollisuus ruumiin kautta kokea ja elää kokonaisvaltaisesti kokemus- ja muistimaailmaan jääviä tapahtumia. Mielekkään ja sallivan toiminnan äärellä tarinasäveltäjä pääsee kokeilemaan mahdollisuuksiaan myös taitojensa äärirajoilla ja kehittämään niitä.

Tarinasäveltäminen harjaannuttaa silmän ja käden yhteistyötä ja kirjoitetun tekstin seuraamista. Toiminta vahvistaa kuullun ja nähdyn ymmärtämistä. Tarinasäveltäminen harjaannuttaa myös tiedon vastaanottamista ja sen ymmärtämistä.

Tarinasäveltäminen vaikuttaa tunnemaailmaan. Toiminnan avulla tarinasäveltäjät saavat hahmoja ja muotoja omille tunteilleen ja ajatuksilleen. Konkreettiset, moniaistilliset teokset selkiyttävät tekijän kokemuksia. Kun teos vielä tulee jaetuksi toisten kanssa, se antaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen musiikin luomassa elämyksiä antavassa mahdollisuuksien maailmassa.

Tarinasäveltämisessä on sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuus – se harjaannuttaa yhteistyötaitoja, neuvottelukeinoja, oman vuoron odottamista, sopeutumista ja vastuun kantamista omasta osuudestaan. Toiminnassa on aina mukana vastavuoroinen vuorovaikutus teosten kirjaajan ja kuuntelijan kanssa.

Uusi työtapa edellyttää opettajalta ennakkoluulottomuutta, rohkeutta heittäytyä ennalta-arvaamattomaan toimintaan ja innostuneisuutta lasten ja uusien oppilasryhmien kanssa toimimiseen. Opettajan tehtävä on tukea, ohjata ja olla neuvonantajana oppilaalle. Tarinasäveltämisessä jokainen oppilas voi tuntea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin hän on.

©Hanna Hakomäki