Käytäntöä/Artikkelit » Pedagogiikka
Tarinasäveltämisellä ja sen sovelluksilla on
paljon mahdollisuuksia pedagogisena lähestymiskeinona
Lyhennelmä artikkelista Hanna Hakomäki: Pedagogisia näkökulmia
tarinasäveltämiseen,
julkaistu Musiikkiterapia-lehden numerossa 2005,
20(1).
Tarinasäveltäminen on herättänyt kiinnostusta
soitonopettajien ja musiikkipedagogien piireissä. Musiikin- ja
soitonopetuksessa etsitään uusia toimintamuotoja, jotta nykyiset
musiikkikasvatuksen tavoitteet toteutuisivat paremmin.
Musiikkioppilaitosjärjestelmän kurssitutkintovaatimuksia uudistetaan
lisäten käytännön muusikontaitoja lisääviä vapaan säestyksen,
kuulonvaraisen musisoinnin ja yhteissoiton opetusta. Elämyksiä,
esiintymistaitoa, oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia omaan opiskeluunsa
ja hyvän musiikkisuhteen syntymistä korostetaan entisestään. Musiikin
erityisopetus työntyy esiin opetussuunnitelmien yksilöllistämisen
mahdollisuutena sekä lisääntyvänä osaamisena ja kiinnostuksena
kehitysvammaisten soitonopetusta kohtaan. Kaiken tämän yhteisenä
tavoitteena on saada aikaan paitsi maailmanlaajuisesti arvostettuja
ammattilaisia myös elämänmyönteisiä musiikin harrastajia, jotka osaavat
itsenäisesti ottaa musiikista iloa ja lohtua elämäänsä.
Tarinasäveltäminen on yksi mahdollisuus uudenlaiseen pedagogiikkaan ja
myös uusille oppilasryhmille.
Tarinasäveltäminen on lapsen omista ajatuksista,
tunteista ja kokemuksista lähtevää luovaa, musiikillista, lapsen
kokonaiskehitystä tukevaa, motivoivaa ja osallistavaa toimintaa.
Tarinasäveltämisen idea on syntynyt päiväkodissa ja sopii hyvin
toimintamuodoksi sinne. Tarinasäveltämisessä saa arvokkaita kuulluksi
tulemisen kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä. Toiminta on ollut lasten
mielestä mielekästä ja he ovat olleet hyvin motivoituneita toimintaan.
Vilkkaat ja levottomat lapset ovat pystyneet keskittyneeseen
työskentelyyn mielekkään toiminnan äärellä ja arat ja ujot lapset ovat
rohkaistuneet kertomaan omia musiikillisia tarinoitaan, kun ne ovat
kelvanneet juuri sellaisina, kuin lapsi on ne kertonut. Kaikki lapset,
myös erityistä tukea tarvitsevat, ovat pystyneet osallistumaan
toimintaan tasavertaisesti omista lähtökohdistaan.
Tarinasäveltäminen voi päiväkodissa edesauttaa
lasten rohkeaa esiintymistä, parantaa keskittymiskykyä ja vähentää
häiriökäyttäytymistä. Toiminnassa myös oppii musiikin peruselementtejä
ja lukutaitoa. Lasten itseilmaisu, vuorovaikutustaidot, tunteiden
käsittely ja jakaminen ja sosiaaliset taidot saavat toiminnassa
harjaantumista. Lapsille omien teosten tekeminen on yleensä helppoa ja
toisten lasten teokset hyväksytään sellaisenaan ilman kritiikkiä.
Tarinasäveltäminen on lähes jokaiselle lapselle mahdollisuus kehittää
itseään kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti.
Tarinasäveltämisessä lapset saavat arvostusta
toisiltaan – vertaisryhmältään ja se on heille arvokasta. Lapsen omat
tunteet ja ajatukset tulevat hyväksytyiksi ja sitä kautta lapsi juuri
sellaisena kuin hän on. Tarinasäveltämisessä lapset saavat kokemuksia
yhdessä toimimisesta sekä mahdollisuuden harjaannuttaa sosiaalisia
taitojaan. Uudenlaisen toiminnan kautta lapset saavat tuotua esiin
ajatuksiaan, ominaisuuksiaan ja taitojaan, joille ei päiväkotipäivässä
välttämättä ole muuta tilaisuutta tulla esille. Sillä voi olla
merkitystä epävarmuuden ja huonon itsetunnon väistymiseen, jotka ovat
riskejä kiusatuksi tulemiseen.
Varhaisiän musiikkikasvatuksen tavoitteina on
musiikillisten elämysten, valmiuksien ja taitojen saavuttaminen. Ne
antavat valmiuksia kehittyä kuuntelemaan ja kokemaan musiikkia sekä
ilmaisemaan itseään musiikin keinoin. Nämä kaikki ovat pohjana hyvälle
musiikkisuhteelle. Toiminnan keskeisiä periaatteita ovat musiikin
kokonaisvaltainen kokeminen, elämyksellisyys ja leikinomaisuus.
Elämysten avulla, leikin keinoin harjaannutetaan lapsen musiikillista
muistia, musiikin kuunteluvalmiuksia sekä tuetaan kognitiivista,
emotionaalista, motorista ja sosiaalista kehitystään. Tarinasäveltäminen
tukee kaikkia musiikin varhaiskasvatuksen osa-alueita.
Tarinasäveltäminen soveltuu myös koulujen
musiikin opetukseen - erityisesti ryhmätoimintasovellus, joka toimii
sekä suurryhmänä että pienryhmissä. Toiminta sisältää silloin sadutusta,
tarinasäveltämistä, liikettä ja tanssia sekä vapaata musisointia.
Toimintaan voi myös sisällyttää omaelämänkerrallista työskentelyä,
jolloin se tukee ja lisää lasten ja nuorten itseymmärrystä ja vahvistaa
valmiuksia toisen ihmisen kohtaamiseen.
Tarinasäveltämiseen on mahdollista osallistua
omista erilaisista lähtökohdista käsin ja oppia erilaisia oppimiskeinoja
käyttäen hyvin monenlaisia asioita. Oppilaat saavat tilaisuuden
perustaa oppimisprosessinsa omaan kokemusmaailmaansa pohjautuen.
Tarinasäveltäminen antaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia erityistä
tukea tarvitsevien soiton- ja musiikinopetukseen. Tarinasäveltämisessä
harjaantuu kokonaisuuksien ja sarjojen sekä erilaisuuksien ja
samanlaisuuksien hahmottaminen sekä kuullun, nähdyn, tehdyn ja koetun
yhdistyminen ja kokonaisvaltainen oppiminen.
Ryhmässä toimittaessa tarinasäveltäminen on
sosiaalisen vuorovaikutuksen pienoisnäyttämö, jossa vastavuoroisuus,
oman vuoron odottaminen, vastuunkantaminen ja joustavuus ovat koko ajan
käytössä. Tarinasäveltäminen ryhmässä on monipuolinen toiminta
harjaannuttaa näitä taitoja. Ryhmä ja siinä ilmenevä vuorovaikutus
tukee toiminnan jatkuessa jokaisen ryhmän jäsenen kehittymis- ja
oppimismahdollisuuksia.
Sosiaalisena toimintana tarinasäveltäminen
poistaa erilaisuuden korostumista ja epäonnistumisen kokemuksia.
Jokaisella on mahdollisuus saada onnistumisen ja osaamisen kokemuksia
vertaisryhmässä ja osallistua toimintaan tasavertaisesti. Tämä
edesauttaa hyvän itsetunnon kehittymistä ja ehkäisee kiusatuksi
tulemista.
Luovana toimintana tarinasäveltäminen antaa
mahdollisuuden niin erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle kuin hänen
opettajalleenkin löytää uusia keinoja oppilaan yksilöllisiin, oppimiseen
liittyviin tarpeisiin. Opettaja saa tietoa oppilaan tavasta ymmärtää
musiikillisia asioita, psyykkisistä ja fyysisistä taidoista toteuttaa
niitä sekä kyvystä hahmottaa itseään, soitinta ja kirjaamisjärjestelmää.
Tarinasäveltäminen mahdollistaa erilaisten
persoonallisuuksien luovan ilmaisun hyväksytyllä tavalla. Oma sisäinen
ajatus- ja kokemusmaailma voi tulla näkyväksi ja jaetuksi monilla
erilaisilla keinoilla. Koska tarinasäveltämisessä ei ole ennalta
määrättyjä oikeita ja vain tiettyjä hyväksyttyjä tapoja ilmaista
itseään, se antaa mahdollisuuden onnistumisen elämyksiin ja hyväksytyksi
tulemisen kokemuksiin hyvin erilaisille ihmisille.
Luova toiminta tukee lapsen
kokonaispersoonallisuuden kehitystä. Se mahdollistaa oppimistapahtuman
elämykselliseksi ja emotionaaliseksi kokemukseksi ja tavoittaa näin myös
monenlaisia oppijoita. Luova toiminta antaa kokemuksen oman itsensä
hallinnasta ja auttaa tunnistamaan ja nimeämään omia tunteita.
Vuorovaikutuksessa toisten kanssa ollessa oppija voi luovan toiminnan
avulla oppia itsestään uusia asioita ja se laajentaa psyykkisiä
mahdollisuuksia. Toiminta muodostuu myös ruumiinkokemukseksi, joka
edesauttaa realistisen minäkäsityksen muodostumista. Tiedon
vastaanottaminen tapahtuu usean eri aistin avulla ja antaa näin
mahdollisuuden erilaisille oppimistavoille.
Tarinasäveltäminen soveltuu soitonopetuksen
keinoksi joko yksinomaan tai osaksi sitä. Oppilaan tekemä teos
hyväksytään tarinasäveltämisessä juuri sellaisenaan, sitä ei ohjailla
eikä sen ominaisuuksista esitä vaatimuksia tai ehtoja etukäteen.
Oppilaan kanssa sen sijaan sovitaan, miten hänen tekemiään teoksia
voidaan käyttää opetuksen materiaalina. Hyvin monet teokset ovat
kokemukseni mukaan oivia opetusmateriaaliksi ilman mitään lisäyksiä tai
muokkauksia. Tarvittaessa ja oppilaan suostumuksella opettaja poimii
teoksesta pedagogisen aineksen ja painottaa oppimisen kannalta
olennaisia asioita. Sillä, että toimitaan oppilaan itse tuottaman
materiaalin parissa, on suuri merkitys oppimismotivaatiolle. Oppilaalle
syntyy heti omakohtainen tunnekokemus soittamiseen sekä opiskeltavaan
asiaan ja se edistää oppimista. Opiskellessaan soittamista ja musiikkia
itse tuottamaansa materiaalia käyttäen, oppilas saa kantavan siemenen
hyvälle musiikkisuhteelle.
Tarinasäveltäminen sopii sekä yksilö- että
ryhmäopetukseen. Ryhmäopetuksessa nousee esiin joitakin
erityismahdollisuuksia oppimisen kannalta. Tarinasäveltäessä oppilailla
on mahdollisuus edetä omista lähtökohdistaan käsin ja omien
edellytystensä mukaan. Monipuolinen musiikillisen ilmaisun on koko ajan
kuitenkin läsnä omien ja toisten tekemien teosten kautta. Teostensa
kautta erityisesti vertaisryhmässä kuulluksi tuleminen on tärkeä
kokemus. Opiskeltaessa yhdessä tehden oppilaiden välinen vertailu ja
kilpailu minimoituvat ja ylikorostunut jännittäminen jää pois, kun
esitetään oman luomisprosessin kautta syntyneitä itselle hyvin tuttuja
omia teoksia. Kaiken lisäksi opiskelu ryhmässä on kivaa. Olen esitellyt
yhden mallin pianonsoiton ryhmäopetukseen artikkelissani (Hakomäki 2005,
52–54).
Opettaja-oppilassuhteeseen tarinasäveltäminen tuo
uusia mahdollisuuksia. Opettajan osoittama arvostus ja kiinnostus
oppilaan tuottamaa materiaalia kohtaan ja sitä kautta oppilasta kohtaan,
on luonteva pohja hyvälle opettaja-oppilas suhteelle. Opettaja saa
toiminnan myötä paljon tietoa oppilaasta sekä oppijana että ihmisenä.
Vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa on läsnä keskinäinen kunnioitus ja
luottamus. Opettajalta edellytetään myötäelämisen kykyä, aitoa
kiinnostusta oppilasta ja hänen mielenliikkeitään sekä
oppimismahdollisuuksiaan kohtaan sekä heittäytymistä kaikkitietävän
asemasta vuorovaikutukseen, jossa molemmat tai kaikki osapuolet
vaikuttavat tapahtumien kulkuun.
Tarinasäveltäminen ei ole säveltämistä
kuvionuoteilla eikä säveltämisen tai musiikin teorian opettamista.
Tarinasäveltäminen ei ole valmiisiin, annettuihin musiikin muotoihin
pohjautuen musiikin lainalaisuuksien opettamista. Oppilaan omaa
luovuutta ei rajata tahteihin, tyyleihin eikä musiikin teorian
sääntöihin. Improvisaatiota ei rajata tiettyyn kestoon, tiettyyn kohtaan
teosta eikä vain annetuilla sävelillä. Kun tarinasäveltämisessä
hyväksytään jokaisen tekijän oma musiikillinen ilmaisu sellaisenaan,
juuri se tuo toimintaan vahvan motivoivan ja terapeuttisen elementin. Se
antaa myös aivan uudenlaisen mahdollisuuden lasten ja esimerkiksi
kehitysvammaisten oman musiikkikulttuurin luomiseen.
Tarinasäveltäminen on työmuotona monialainen. Se
sisältää monien eri alojen oppimista edistäviä puolia, ei pelkästään
musiikin tai soittamisen. Tarinasäveltäjä saa toimiessaan tukea
kokonaisvaltaiseen kasvuun ja kehittymiseen. Tarinasäveltäminen on keino
harjaannuttaa kognitiivisia taitoja sekä mahdollisuus oppia
tunnistamaan ja nimeämään ajatuksiaan ja tunteitaan. Se on keino tukea
vuorovaikutustaitoja ja saada kokemus itsestä suhteessa muihin ja
ympäristöön. Tarinasäveltäminen on myös fyysistä toimintaa. Teosten
tekeminen ja erityisesti niiden esittäminen on motivoiva tapa
harjaannuttaa kehon hallintaa niin hienomotorisesti kuin
kokonaisvaltaisestikin. Tarinasäveltämisessä on mahdollisuus ruumiin
kautta kokea ja elää kokonaisvaltaisesti kokemus- ja muistimaailmaan
jääviä tapahtumia. Mielekkään ja sallivan toiminnan äärellä
tarinasäveltäjä pääsee kokeilemaan mahdollisuuksiaan myös taitojensa
äärirajoilla ja kehittämään niitä.
Tarinasäveltäminen harjaannuttaa silmän ja käden
yhteistyötä ja kirjoitetun tekstin seuraamista. Toiminta vahvistaa
kuullun ja nähdyn ymmärtämistä. Tarinasäveltäminen harjaannuttaa myös
tiedon vastaanottamista ja sen ymmärtämistä.
Tarinasäveltäminen vaikuttaa tunnemaailmaan.
Toiminnan avulla tarinasäveltäjät saavat hahmoja ja muotoja omille
tunteilleen ja ajatuksilleen. Konkreettiset, moniaistilliset teokset
selkiyttävät tekijän kokemuksia. Kun teos vielä tulee jaetuksi toisten
kanssa, se antaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen musiikin luomassa
elämyksiä antavassa mahdollisuuksien maailmassa.
Tarinasäveltämisessä on sosiaalisen
vuorovaikutuksen mahdollisuus – se harjaannuttaa yhteistyötaitoja,
neuvottelukeinoja, oman vuoron odottamista, sopeutumista ja vastuun
kantamista omasta osuudestaan. Toiminnassa on aina mukana vastavuoroinen
vuorovaikutus teosten kirjaajan ja kuuntelijan kanssa.
Uusi työtapa edellyttää opettajalta
ennakkoluulottomuutta, rohkeutta heittäytyä ennalta-arvaamattomaan
toimintaan ja innostuneisuutta lasten ja uusien oppilasryhmien kanssa
toimimiseen. Opettajan tehtävä on tukea, ohjata ja olla neuvonantajana
oppilaalle. Tarinasäveltämisessä jokainen oppilas voi tuntea itsensä
hyväksytyksi juuri sellaisena kuin hän on.
©Hanna Hakomäki
|